Ensinnäkin, en ole koskaan ollut ooppera-diivan Tarja Turusen fani, enkä tule enää kovaa Nightwish-faniksi, mutta suomalainen referenssi pommillisen orkesterimetallin suhteen on kosketinsoittajan ympärillä oleva sinfoninen metallibändi. Tuomas Holopainen tunnetaan epätavallisista erikoistehosteistaan sekä loistavista näyttämö- ja valoshow'staan. Nightwishin työ on mahtavaa, niiden soundit eeppisiä, intohimoisia ja henkeäsalpaavia. Sain kokea, kuinka hänen uusi työnsä kuulostaa ja on visuaalisesti toteutettu 24. huhtikuuta "Imaginaerum" World Tour -kiertueella Hallenstadion Zürichissä. Ja mitä minun pitäisi sanoa? Esitys oli yksinkertaisesti loistava ja sekä ääni että efektit olivat täydellisesti koordinoituja, niin että vanhakin thrasher nautti suomalaisten esityksestä. Miten tällaista voi tapahtua? Lue itse…
Nightwish-konsertti ilman sitä paistinpannun kasvot Tarja? Tämä oli luultavasti ensimmäinen kysymykseni, kun halusin tulla Nightwish-konserttiin. Kyllä, en pidä Tarjasta enkä ollenkaan, ja minulle oli enemmän kuin tärkeää olla varma, että hänellä ei ollut paluuta bändissä sillä välin, koska se olisi ehdottomasti syy pysyä kaukana tapahtumasta Perkele pyhä vesi. Mutta sinä iltana oli myös kovia Tarja-faneja, jotka eivät suvaitsisi yhtään jumalattaria hänen vieressään, ja he olisivat jääneet kotiin viisaammin, koska Tuomas ja hänen miehensä ovat tehneet paljon paremman valinnan Anetten kanssa kuin minkään kolmannen luokan mahdollisen oopperadion täyttää tämän maailman metallivaiheet ja viristä ihmisten korvia. Joten tie oli avattu hieman laajentamaan näköalojani ja ystäviäni, olen iloinen siitä, että uskalsin. Nightwish esitti loistavan esityksen Hallenstadion Zürichissä!
Battle Beast oli paikalla kannustamassa meitä, mutta koska vietimme oluen ja ystävien kanssa vähän liian kauan, missasimme heidän esityksensä täysin. Mutta Battle Beast soitti Heavy Fuckin› Metallia, jota kuulitte ulkona. Huomautus: Se saattaa olla kuuntelemisen arvoinen. "Imaginaerum", pitkään odotettu jatko Nightwishin "Dark Passion Playlle", on syy kiertueelle ja albumi on myös soundtrack elokuvalle, jonka päähenkilö on vanha lauluntekijä, jolla on uskomaton mielikuvitus. "Imaginaerum" vetoaa mielikuvitukseen ja kauan unohdetuihin toiveihimme maagisesta maailmasta.
Odotus yleisössä on valtava ja kello varttia yhdeksän päänäytös aloittaa esityksensä ukkosen hurrausten merkeissä, Nightwish astui lavalle. Siltä se ainakin kuulosti, sillä valtava repaleinen verho peitti näkymän, tämä "Taikatalviin", jota Marco laulaa keinutuolissa, ja "Storytime" -sarjan ensimmäisellä puoliskolla verho peittää lavan ennen kuin se pudotetaan ja paljastava näkymä. Jukka istuu valtaistuimella korkealla rumpulavalla Tuomaksen yläpuolella silinterihattu ja frakki, Marco vielä pitemmällä partalla, Anette tyylikkäässä mekossa ja mustatukkaisesti sekä blondi Emppu. Kapea, leveä videoruutu, joka näytti värikkäitä animaatioita karuselleista, metsämaisemista ja tummista kitsch-montaaseista koko esityksen ajan. Jättimäinen ja tunnelmallinen valoshow ja massiiviset efektit, kuten liekkipatsaat, savu ja punainen tuli, joka nousee jopa Tuomaksen› Keyboardin urkupillistä, tarjoavat näyttävän näytelmän silmälle.
Suomalaiset loitsivat nopeasti Zürichin kappaleilla ”Wish I Had An Angel” ja ”Amaranth”, ennen kuin Anette välittää laulutapansa ”Scaretalessa” niin vakuuttavasti, että ei voi kuin kysyä: ”Kuka vittu on Tarja?” . Hän laulaa eroottisesti räiskyvän ”Slow, Love, Slow” yhtä vakuuttavasti. Irlantilainen muusikko Troy Donockley on lavalla kappaleessa ”I Want My Tears Back” ja seuraavissa numeroissa, joka säestää bändiä koko kiertueen ajan. Uilleann-pillillään (irlannin säkkipilli) hän ei tarjoa vain eloisia taputtavia instrumentaaleja "Last Of The Wilds" ja "The Islander", joissa yleisö luo valomeren, vaan myös kansanmusiikkia "Come Cover Me" -kappaleessa. tunne. Ei vain "Wishmaster" -numero, vaan myös "Planet Hell" ja "Over The Hills And Far Away", jotka soitettiin livenä ensimmäistä kertaa vuoden 2005 jälkeen ja jotka on sovitettu huolellisesti uudelleen Anette ja Marcon äänelle, sekä "Dead" To The World" todistaa jälleen kerran, että Anette osaa laulaa entisiä Tarja-standardeja omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Sen välissä yleisö voi odottaa unenomainen akustinen versio ”Nemosta”, nykyinen single ”The Crow, The Owl And The Dove” ja uhkaava ”Ghost River”, ennen kuin Jean Sibeliuksen instrumentaali ”Finlandia” aloittaa encoren. lohko. Tämä tekee jälleen selväksi, että Nightwish on täysin sitoutunut nykyiseen albuminsa. Uudelta levyltä tulevat myös kaksi encorea ”Song Of Myself” ja niihin sopiva ”Last Ride Of The Day” ilotulituksella; Orkesterin nimikappaleen outroksi laskettuna uusia kappaleita on noin kymmenen. Ne muuten toimivat erittäin hyvin livenä, vaikka "Dark Passion Play" -kappaleet ja vanhemmat kappaleet ovatkin tietysti eniten juhlittu. Pyroefekteissä ei myöskään säästelty.
Illan johtopäätökseni: Nightwish osaa toimittaa upean esityksen! Pojat ovat oppineet käsityönsä ja myös lavastustaidon. Salaisen rintaman mies oli Marco - ei vain kappaleiden osalta, joissa hänellä oli lauluosa. Pyörteiset Emppu, Jukka ja Tuomas, jotka jatkuvasti poimivat viinipullon näppäimistöltä, tarjoavat erittäin vakuuttavan esityksen ja näyttävät homogeenisilta jatkuvasti virnistävän, tanssivan ja upean laulavan Anetten kanssa. Hauskuus näkyy selvästi muusikoilla lavalla, Donockleyn toimet tekevät äänestä vieläkin monipuolisemman. Pelaajan ilo, onnistunut setlist ja runsas esitys ovat ehdottomasti Nightwishin katsomisen arvoisia!
settilista:
- Taikatalvi
- Satuhetki
- Wish I Had an Angel
- Amaranth
- Scaretale
- Hidas, rakkaus, hidas
- Haluan kyyneleeni takaisin
- Tule peitä minut
- Varis, pöllö ja kyyhkynen
- Islander
- Nemo
- Viimeinen villi
- Planeetan helvetti
- Ghost River
- Kuollut maailmalle
- Kukkuloiden yli ja kaukana (Gary Moore -kansi)
- Finlandia (Jean Sibeliuksen kansi)
- Itse laulu
- Päivän viimeinen ajo
Encore:
[rwp-review id=»0″]