Pääteoksessaan vuodelta 2002 Roland Baader kumoaa kattavasti ja perusteellisesti kaikki nykyisen sosialismin ja kollektivismin lajikkeet sujuvalla, helposti luettavalla tyylillä. Lisäksi se osoittaa myös valistuksen jälkeen leviävän antiliberalismin juuret saksalaisessa ideologiassa: nationalismi ja "konservatiivinen vallankumous" ovat lähempänä vasemmistolaisia vallankumouksellisia myyttejä kuin niiden poliittiset vastustajat haluavat myöntää. Baader kysyi, mitkä motiivit motivoivat intellektuellien enemmistöä pitämään kiinni vääristä ajatuksista.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten julkaistu teos tekee vaikutuksen historiallisella faktallisuudellaan ja terävällä analyysillä sekä yksilöiden että joukkojen peruskäyttäytymismalleista. Kirja osoittaa vaikuttavasti, että vaikka historiallinen konteksti muuttuu jatkuvasti, monien intellektuellien käyttäytyminen kulkee synkän lankana historian läpi. Riittävän usein nämä ovat käynnistäneet ja ruokkineet kauhistuttavimpia historiallisia kehityskulkuja ja usein katastrofaalisesti liioitelleet niitä groteskiksi. On myös mielenkiintoista seurata, kuinka he - ylimielisesti mahtipontisia ja kaunopuheisesti agitoituneita, itseään legitiimioivia, jopa prostituoituja - tiesivät aina vakiinnuttaa itsensä pseudoelitistiksi yhteiskunnassa.
Kehittyjen analyysien tuloksena kirja osoittaa vuoden 2000 jälkeen puhtaasti ideologiavetoisten, osaamisesta ja pätevyydestään vapaan liittopäivien ja talk show-keskustelupalstojen nykyiseen läsnäoloon, jotka ovat onnistuneesti suorittaneet marssin instituutioiden läpi, mutta joilta käsillä oleviin ongelmiin on ratkaisu, jota ei voida edes odottaa. Mitkä ovat todelliset syyt sille näennäisen käsittämättömälle tosiasialle, että kaikki totalitaariset ihmiskatastrofit olivat viime kädessä intellektuellien ideaa? Ja miksi intellektuaalista eliittiä kiehtovat aina yhteiskunnan, vaurauden, vapauden ja moraalin tuhoavat ideologiat? Michael von Prolliuksen nykyinen esipuhe osoittaa, että ja kuinka voimme hyödyntää tuon ajan ajatuksia tänään.